Polku: YHTEISÖ

Lumin polku hankkeessa päättyy, mutta oma matka jatkuu

Yhteisöllisyys ei ole vain lisä kuntoutukseen – se on keskeinen osa toipumista. Se vaikuttaa syvästi kuntoutujan minäkuvaan, luottamukseen ja osallisuuden kokemukseen. Lumin matka Polku-ryhmässä oli kulkenut yksilöllisestä etsinnästä yhteyden ja vertaisuuden kokemuksiin. Yhteisö-vaiheessa oli aika katsoa vielä laajemmalle, tehdä yhdessä jotain, joka voisi koskettaa myös muita.

Minäkuvan vahvistuminen

Kun ryhmässä alettiin suunnitella yhteisötaideteosta, Lumi tunsi aluksi epävarmuutta. Miten hän voisi antaa jotakin, joka olisi merkityksellistä muille? Mutta kun keskustelut epänormaaliudesta, yksinäisyydestä ja luonnon merkityksestä alkoivat virrata ryhmän sisällä, Lumi huomasi, että hänen kokemuksensa eivät olleetkaan yksittäisiä. Ne olivat osa suurempaa tarinaa.

Yhteisöllinen toiminta, kuten taideprojektit tai ryhmätoiminta, auttaa kuntoutujaa näkemään itsensä aktiivisena ja arvokkaana toimijana. Tämä muuttaa minäkuvaa passiivisesta vastaanottajasta osallistuvaksi yksilöksi. Esimerkiksi Jenina Leivuon tutkimassa matalan kynnyksen kuntouttavassa työtoiminnassa yhteisöllisyys koettiin tärkeäksi minäkuvan ja arjessa selviytymisen tukena. Osallistujat kokivat olevansa osa jotakin merkityksellistä. ¹⁾

Luottamuksen rakentuminen

Yhteisötaideteoksen ideointi herätti Lumin uteliaisuuden. Hän osallistui suunnitteluun hiljaisesti, mutta tarkkaavaisesti. Teoksen nimi ”Normi epäjärjestys” äänestettiin osallistujien nimiehdotusten ja kokemuksien avulla. Kun ryhmään kutsuttu taiteilija luonnosteli ryhmän ajatusten pohjalta teoksen rakennetta, Lumi löysi paikkansa: hän halusi rakentaa teokseen yksityisen, mutta näkyvän elementin: tytön, joka pitää kiinni ilmapallosta, mutta on valmis päästämään siitä irti. Se oli hänen tapansa kertoa luopumisesta, kasvusta ja toivosta.

Yhteisöllisyys tarjoaa turvallisen tilan, jossa kuntoutuja voi harjoitella luottamusta. Kun oma panos
otetaan vastaan arvostavasti, syntyy luottamusta sekä itseen että muihin. Baumeisterin ja Learyn (1995) mukaan yhteisöllisyys on psykologinen perustarve, joka liittyy läheisyyden ja luottamuksen kokemukseen. ²⁾

Toimijuuden ja osallisuuden kokemus

Työskentely kierrätysmateriaaleilla oli uutta, mutta innostavaa. Lumi huomasi, miten luova prosessi yhdisti ryhmäläisiä uudella tavalla. He jakoivat tilaa, ideoita ja värejä, joskus myös epävarmuuksia. Kun joku epäröi, toinen kannusti. Kun joku löysi uuden tavan ilmaista itseään, se innosti muitakin kokeilemaan.

Osallistuminen yhteisön hyväksi tehtävään toimintaan, kuten taideprojekteihin, vahvistaa tunnetta siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä.
Kaisa Jaarasen pro gradussa tarkastellun kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat kokivat, että osallisuus ja yhteisöllisyys lisäsivät heidän toimijuuttaan ja elämänhallintaa. Yhteenkuuluvuuden tunne ja positiivinen ryhmähenki lisäsivät osallisuutta. ³⁾

Yksinäisyyden lievittyminen ja vertaistuki

Lopulta teos valmistui. Sen paljastustilaisuudessa Lumi seisoi muiden rinnalla, kukka kädessään, ja
katsoi yhteistä luomusta. Hän näki siinä oman jälkensä, mutta myös jotakin suurempaa. Teos ei ollut vain kuva epänormaaliudesta, vaan todiste siitä, että erilaisuudesta voi syntyä yhteys. Että yhdessä tekeminen voi muuttaa pelon turvaksi ja yksinäisyyden yhteiseksi kokemukseksi.

Lumi ei ollut enää vain osallistuja. Hän oli osa yhteisöä, joka oli luonut jotakin näkyvää, koskettavaa ja merkityksellistä. Ja se tunne jäi elämään myös teoksen ulkopuolella.

”Yhdessä pystymme ihmeisiin”, joku oli sanonut. Lumikin koki nyt niin.

Yhteisöllinen tekeminen vähentää erillisyyden tunnetta ja tarjoaa vertaistukea. Yhteiset kokemukset luovat helpotuksen ja yhteyden tunnetta. Yhteisöllisyys on olennainen osa kuntoutusta. Se tukee minäkuvaa, rakentaa luottamusta ja vahvistaa toimijuutta. Yhteisön tuki voi olla ratkaiseva tekijä kuntoutujan toipumisprosessissa.

Lähteet:

1. Leivuo, J. (2024). Yhteisön merkitys matalan kynnyksen kuntouttavassa työtoiminnassa. Opinnäytetyö, Hamk. Theseus. https://www.theseus.fi/handle/10024/850331
2. Baumeister, R. F., & Leary, M. R. (1995). The need to belong: Desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation. Psychological Bulletin.
3. Jaaranen, K. (2018). Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden toimijuus, osallisuus ja elämänhallinta. Itä-Suomen yliopisto. https://erepo.uef.fi/bitstreams/7a1a583f-8a28-4e0a-a6fb-b96dba12c0e1/download