LUONTO & LUOVUUS
Polkuryhmäläiset kokeilivat erilaisia tapoja olla luonnossa kuten riippumattoilua. Eräs osallistuja koki, että luonnossa ”pääsi pois pään sisältä”. Luonnossa oleminen opetti myös huolehtimaan itsestä: jollei pukeutuminen ollut riittävää, paleli. Luonnonilmiöiden avulla tarkasteltiin erilaisia näkökulmia arkisiin tai vaikeisiin asioihin, joita voitiin tutkia myös luovasti. Omia arvoja kuvattiin käsitöin ja maalauksin.
”Onko huolestuttavaa, kun ei saa nukuttua, kun haluaisi olla metsässä? Eilen oli mukava päivä Kumpuniemessä, riippumatossa loikoilua, järven veteen tuijottelua, auringossa kahvia juoden.”
Luonto- ja taidelähtöinen toiminta tukee omien rajojen asettamista. Nuotion äärellä ei ole pakko puhua, vaan hiljaisuuskin on sallittua. Myös luova tekeminen sallii sen, ettei omaa prosessiaan tarvitse jakaa. Oman käsityön kanssa saattoi vetäytyä eri nurkkaukseen kaivatessaan omaa tilaa. Hiljainen ja innoton tarttui taimien istutukseen ja rohkaistui kysymään ohjeita. Tekemisen lomassa keskustelu voikin olla helpompaa.
Kirjoittaminen taas antoi aikaa omille ajatuksille ja sitä jaksoi tehdä väsyneenäkin. Kirjoittaminen oli joillekin luonteva tapa ilmaista itseä. Tehtäviä oli tehty omalla ajalla, ja niistä heränneitä ajatuksia jaettiin yhdessä.
TIETOISUUS- JA LÄSNÄOLOTAIDOT & KEHOLLISUUS
Oman kehon tuntemus lisääntyi luonto- ja luovan toiminnan aikana. Fyysisen pystyvyyden raja saattoi tulla näkyväksi esimerkiksi lumikenkäilyssä, roskien poimimisessa tai motorisissa taidoissa. Nähtiin iloisia itsensä ylittämisiä, kun jaksamistaan epäillyt osallistuja haastoi itsensä ja jaksoikin. Kehon monipuolinen käyttäminen voi tapahtua huomaamattakin, kun kyykistyy koiran kanssa lattialle tai tekee työtään keskittyneesti maassa istuen. Hiljentymisharjoituksia tehtiin jokaisella kokoontumiskerralla ja niitä oli tehty kotonakin.
KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI, OSALLISUUS & YHTEISÖLLISYYS
Ryhmässä saattoi käsitellä tunteita, rajoja ja epätäydellisyyttä. Ryhmäläisten erilaiset rytmit tulivat esiin. Esimerkiksi hiihtäessä joutui kuuntelemaan omaa ja muiden rytmiä ja päättämään, miten asemoitui suhteessa toisiin. Oli mukava huomata, miten oman työn valmistuttua ja muita odotellessa puhelimen selailun sijaan osallistujat ryhtyivätkin täyttämään annettua taidevihkoa.
”Tän ryhmän ansiosta mun pitkään piilossa ollu harrastus palasi takasi kuvioihin, eli taulujen maalaaminen.”
Ryhmäläiset tunnistivat ja jakoivat osaamistaan, kannustivat toisiaan, loivat ryhmähenkeä ja ottivat vastuuta yhteisestä tekemisestä. Pääkirjastolle luodusta yhteisestä Kiva kesäpäivä -tilataideteoksesta oltiin ylpeitä. Moni tuli kokoontumisiin silloinkin, kun voimavarat olivat vähissä. He kokivat, että osallistuminen helpotti oloa. Omat tarpeet kuten tarve vetäytyä uskallettiin ilmaista.
Osallistujan jatkaessa matkaa hänelle kirjoitettiin mukaan luonto- ja luovuustoimintaa sisältävä Hyvinvointiresepti, josta eräs osallistuja totesi: -Lääkäreiden pitäis tehdä tuollaisia reseptejä eikä vain lääkkeitä määrätä.
TOIMINNAN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI
Ensimmäinen kuntouttavan lähestymistavan ryhmä kokoontui keväällä 2023 12 kertaa, neljä tuntia kerrallaan. Osallistujaa tavattiin myös yksilöajoilla 4-7 kertaa osallistujasta riippuen. Osallistujia oli seitsemän ikäjakaumalla 21-46 vuotta. Työ- ja toimintakyvyltään osallistujat olivat työelämään heikosti integroituneita henkilöitä, joista jokaisella oli jokin mielenterveysdiagnoosi. Kahdella oli neuropsykiatrinen häiriö. Pitkäaikaistyöttömiä oli viisi ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevia kaksi. Kolme osallistujista oli sairauslomalla ryhmän aikana. Nuorista jokainen oli koulupudokas. Ryhmän ohjasivat LUMIn Viivi ja Pauliina.
Kehittäjäasiakas osallistui ennen ryhmää sen toiminnan sisällön suunnitteluun ja toimintaympäristön rakentamiseen. Hän osallistui myös ryhmään ja ryhmän päätyttyä jatkokehittämiseen sekä antoi palautetta toteutuksesta. Tavoitteena olisi jatkaa kehittäjäasiakkuudesta vertaisohjaajuuteen voimavarojen sen salliessa.
Vaikuttavuuden arviointiin käytettiin osallistujien ja työntekijöiden oman havainnoinnin lisäksi WHO:n lyhyttä Elämänlaatumittaria ja osallistujien palautekyselyä.
Osallistujapalaute oli kauttaaltaan positiivista. Kaikki osallistujat kokivat ryhmään kuulumisen olleen heille tärkeää, ja että he olivat saaneet tehdä itselle tärkeitä asioita ja vaikuttaa niihin. He kokivat saaneensa apua tarvittaessa. Pientä epäröintiä havaittiin kysyttäessä, opitko ja kokeilitko uusia asioita tai olitko aktiivinen osallistuja. Osallistujat arvioivat kehittyneensä ryhmätoimijoina ja oppineensa itsestään uusia puolia. Kokonaisarvosanan 5 (asteikolla 1-5) antoi kolme osallistujaa, arvosanan 4 kaksi osallistujaa ja arvosanan 3 kaksi osallistujaa.
”Joskus oli hieman kiire, jos piti tehdä uusia asioita, mutta ohjaus helpotti niiden kokeilua.”
Elämänlaatumittariin saatiin viideltä osallistujalta vastaukset. Mittarin havaitsemat muutokset vaihtelivat vastaajien välillä runsaasti. Elämänlaadun psyykkistä ulottuvuutta kartoittavissa kysymyksissä kysytään esimerkiksi keskittymiskyvyn laatua ja tyytyväisyyttä itseen ja omaan ulkomuotoon. Kaksi vastaajaa arvioi sen kohentuneen jopa huomattavasti ja kolmen vastaajan osalta tilanne oli ennallaan. Sosiaalisessa ulottuvuudessa yhdellä oli positiivista muutosta, muilla negatiivista. Samoin tapahtui arvioitaessa elämänlaadun fyysistä ulottuvuutta. Ympäristön merkitys elämänlaadulle oli heikentynyt jonkin verran jokaisella vastaajalla.
Elämänlaadun koettuun heikentymiseen voivat vaikuttaa monenlaiset asiat, jotka eivät ilmene mittarista. Ryhmätoiminnan rinnalla osallistujat olivat erilaisten toimenpiteiden kohteina muissa palveluissa kuten työkyky- ja palvelutarpeenarvioinneissa. Arvioinnit ja niihin liittyvä taloudellinen epävarmuus kuormittavat asiakasta. Vastaamishetken vointi tai ryhmän päättymiseen liittyvät kielteiset tunteet saattavat nekin näkyä tuloksissa. Psyykkisen ulottuvuuden hienoinen myönteinen kehitys voi johtua sekin monesta asiasta. Ryhmätoiminnassa tehtiin runsaasti itsetuntemusta lisääviä toimintoja. Asiakkuus kesti neljä kuukautta, mikä on lyhyt aika elämänlaadun muutoksien arvioinnille.
Toimintamallin kehittäminen jatkuu siten, että ryhmä toteutetaan vielä kahdesti jalostaen mallia edelleen kunkin toteutuksen jälkeen. Tärkein työkalu jatkokehittämiselle ovat osallistujilta saadut palautteet. Valmiit toimintamallit julkaistaan LUMIn kotisivuilla ja hankkeen loppujulkaisussa.
Tilaa uusimmat artikkelit sähköpostiisi.
LUMI Luonnollinen, luova minä - Polkuja hyvinvointiin 
Jätä kommentti