Toisen Polku-ryhmän painotus oli luontolähtöisyydessä. Lähes jokaisella 12:sta ryhmäkerrasta oltiin ulkona, vähintäänkin toimipaikan pihapuistossa. Osallistujia tavattiin lisäksi yksilöajoilla, joissa myös tutustuttiin osallistujan lähiluontoon. Ryhmäläisten ikäjakauma oli 18-53 v.; yksi mies ja kuusi naista, joista yksi keskeytti.
LUONTO JA LUOVUUS
Luonnossa tehdyt harjoitteet olivat monelle mieluisimpia – heillekin, joille ryhmän alussa tuotti vaikeuksia olla luonnossa esimerkiksi liikkumisvaikeuksien tai vääränlaisen pukeutumisen vuoksi. Vaatetukseen ja tapaan olla luonnossa löytyivät omat keinot. Retket sisälsivät retkiaskareiden, luovuuden ja läsnäoloharjoitusten lisäksi luontotietoa, maantietoa ja paikallishistoriaa.
Osallistujat havainnoivat pientä ja suurta kauneutta ja pohtivat paikkaansa luonnon kiertokulussa. Valokuvia otettiin matkapuhelimilla ja polaroid-kameroilla. Hankkeessa työskentelevä ammattivalokuvaaja vieraili osallistujien kanssa lähiluonnossa ja antoi ryhmälle valokuvausvinkkejä.
Ryhmä vieraili Kuusamotalon vaihtuvissa näyttelyissä, joissa oli esillä luontovalokuvia ja taidetta. Teoksia tutkittiin yksin ja yhdessä ja niistä keskusteltiin apukysymysten avulla. Kulttuuripaikat ja -tilaisuudet olisivat helpommin lähestyttäviä kaverin kanssa. Yksin kynnys tuntuu liian korkealta.
Luovien harjoitusten avulla tarkasteltiin muun muassa omaa elämäntarinaa, voimavaroja ja negatiivisia ajatuksia. Voimalauseita kirjoitettiin kiviin ja metsä tuotiin sisälle tuoksupurkeissa. Maalaaminen oli pidetty ilmaisutapa. Ryhmäläiset maalasivat yhdessä ja kokeilivat käsin maalaamista ilman siveltimiä. Muistikirja täyttyi kuvista ja kotonakin oli otettu tarvikkeet esille.
”Ryhmä on mulle tuonut sosiaalisia kontakteja ja siihen mun arkeen semmoista mukavaa vaihtelua. Kun siellä kotona oon ja aika käsityövoitoista on, niin se on ollut semmoista mukavaa vaihtelua. Vähän erilaista ja semmoista monipuolista. On täällä ollut niin monenlaista.”
Osallistuja
Tekstin tuottaminen oli osalle vaikeaa ja osalle luonnollinen tapa ilmaista itseä. Kirjoittaminen (ja muovailu) oli hyvä vaihtoehto heille, joilla oli joitakin fyysisiä esteitä kuten hahmottamisen vaikeuksia. Kirjoittamalla tutkittiin esimerkiksi kiitollisuutta ja omia arvoja, joista keskusteltiin sitten pareittain ja ryhmässä. Joillekin keskustelu tuntui helpommalta kuin pohtiminen itsekseen.
Yhteisöllisenä teoksena rakennettiin Kuusamon Joulukalenteriin oma ”näyteikkuna”, luukku 21. Se oli lasinen koppi kaupungin keskustassa nk. tapahtumatorilla. Ryhmän tavoitteena oli saada kulkijat huomaamaan lähiluonnon merkitys ja sen suomat toimintamahdollisuudet sekä innostaa tekemään hyvää mieltä tuottavia asioita myös sisätiloissa. Ryhmä sisusti kopin kuusella, vanhoilla huonekaluilla sekä ovella ja koristelemalla kaiken käsintehdyillä asioilla kuten kransseilla tai lyhdyillä, joissa oli tärkeiksi koettuja ”talvisia” asioita kuten joulusauna. Oksille aseteltiin lankalintuja, joiden sisään oli piilotettuna onnen asioita. Voimakivet löysivät paikkansa kuusen juurelta. Askartelu oli osalle vaikeaa, koska mielikuva itsestä ja omista kädentaidoista oli negatiivinen. Ahdistumisesta päästiin eteenpäin ja opittiin, että ehkä osaankin eikä kaiken tarvitse olla täydellistä. Kaikenlainen kädenjälki on kaunista ja puhuttelevaa.
TIETOISUUS- JA LÄSNÄOLOTAIDOT & KEHOLLISUUS
Jokainen tapaamiskerta alkoi muistikirjaan kirjoitettavilla ”aamufiiliksillä”. Tapaamiskerta sisälsi aina myös jonkin läsnäoloharjoitteen. Osalle rentoutuminen ryhmässä oli vaikeaa, mutta rentoutuminen kotona tai esimerkiksi mielipaikkaharjoitteen tekeminen yksin metsässä onnistui. Läsnäoloharjoitusta saatettiin pitää turhanpäiväisenä. Heille helpoimpia olivat konkreettiset harjoitukset kuten hengityksen piirtäminen mielikuvaharjoitteiden sijaan. Viimeisellä luontoretkellä kaikki kuitenkin pötköttelivät lumisessa metsässä levollisina.
”Siirtyminen läsnäoloharjoituksesta suoraan työskentelyyn toimii, kun työpisteet on valmisteltu ennakkoon.”
Ohjaaja
Luonto houkutteli leikkimielisen liikkeen esiin. Villasukkakävelystä ja metsäretkistä nautittiin. Ulkoilu ei ollut alussa kaikille sujuvaa, koska lihaskunto saattoi olla heikko tai kehossa muita fyysisiä rajoitteita. Polun aikana liikkuvuus kehittyi ja kävelyä tai pyöräilyä oli lisätty vapaa-ajallekin. Fyysiset rajoitteet eivät myöskään saaneet ketään lopettamaan ryhmää kesken, vaan mukana kuljettiin loppuun saakka kukin omalla tavalla.
KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI, OSALLISUUS, YHTEISÖLLISYYS
Jokainen ryhmä on ainutlaatuinen yksilöiden galleria. Tässä ryhmässä nautittiin enemmän yksinpohdiskelusta kuin syvällisestä jakamisesta koko ryhmän kesken. Juttelu tuntui helpommalta pariporinoissa ja kun paikalla oli vähemmän ihmisiä. Keskustelut olivat ohjaajavetoisia, mutta varsinaiseen tekemiseen ryhmäläiset uppoutuivat. Ryhmä koettiinkin sallivana ja siellä oli saanut olla oma itsensä ilman paineita, mikä oli parasta. Myös puheliaammille ja heikosti suomea puhuville oli tilaa.
Epävarmat ja jännittäjät saivat tukea ohjaajilta ja kannustusta toisilta ryhmäläisiltä. Kärsivällisyys vahvistui polun edetessä, ja lopulta kaikki hakeutuivat saman pöydän ääreen. Vaikka vointi oli herätessä ollut huono esim. lyhyiden yöunien vuoksi, paikalle kuitenkin tultiin aina, kun mahdollista.
TOIMINNAN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI
Viidellä osallistujalla oli vähintään keskiasteen koulutus. Kahdelta nuorelta puuttui toisen asteen tutkinto. Ryhmään tullessaan kaksi oli ollut työttömänä yli vuoden, yksi oli työssä ja neljä työelämän ulkopuolella mm. sairauslomalla. Ryhmän päättyessä kaksi oli siirtynyt sairauslomalta työttömiksi, jolloin yhteensä neljä oli työttömänä, yksi työelämässä ja kaksi työelämän ulkopuolella.
Vaikuttavuuden arviointiin käytettiin osallistujien ja työntekijöiden oman havainnoinnin lisäksi WHO:n lyhyttä Elämänlaatumittaria ja osallistujien palautekyselyä. Ryhmästä haastateltiin kaksi osallistujaa Pienet onnistumistarinat -menetelmällä.
Elämänlaatumittariin vastasi aloitus- ja lopetusvaiheissa viisi osallistujaa. Verrattuna Polku 1 -ryhmään tässä ryhmässä fyysisen elämänlaadun myönteinen muutos näkyi selkeämmin. Koko ryhmässä se parani 40,5%, kun luku ensimmäisessä ryhmässä oli -10,3%. Polku 2-ryhmä painotti luontolähtöisyyttä, joka tuo tullessaan luonnostaan myös liikkumista. Erilaisissa ympäristöissä toimiminen oli vaihtelua arjen liikkumiseen ja ympäristöihin. Myös elämänlaadun psyykkisen ulottuvuuden muutokset olivat positiivisia molemmissa ryhmissä.
Ensimmäisen Polku-ryhmän tapaan koettiin elämänlaadun sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuksien heikentyneen. Sosiaalista ulottuvuutta koskevia kysymyksiä on elämänlaatumittarissa kolme ja ne käsittelevät ihmissuhteita. Tulos kertoo yksinäisyydestä ja osattomuuden tunteesta. Päätöstilanteessa vastatessa osalla voi vaikuttaa myös suru ryhmätoiminnan päättymisestä. Elinympäristöä koskevat kysymykset käsittelevät rahatilannetta, asuinympäristöä, vapaa-ajan toimintaa sekä erilaisia julkisia palveluita. Osallistujat kokevat monenlaista puutetta ja kohtasivat vaikeuksia palvelujärjestelmässä mm. terveyspalveluiden saatavuudessa.
”Pidin projektista todella paljon! Haluaisin todella tavata enemmän ammattilaisia kuten ammattivalokuvaaja Anna.”
Osallistuja
Osallistujapalautetta saatiin viideltä osallistujalta anonyymiin Microsoft Forms-kyselyyn, joka sisälsi 11 arvioitavaa väittämää. Vastausasteikko oli viisiportainen Likert-asteikko. Neljä osallistujaa koki ryhmään kuulumisen olleen tärkeää, arvioi osallistuneensa ja toimineensa aktiivisesti sekä saaneensa apua sitä tarvitessaan. Kolme vastaajaa vastasi myönteisesti kysyttäessä, olivatko he saaneet auttaa ja tukea muita ja kehittyneet ryhmän jäsenenä. Kaksi vastaajaa ei ollut väitteestä samaa eikä eri mieltä. Kolme osallistujaa kertoi saaneensa palautetta ja oppineensa itsestään uusia asioita luovuuden ja luonnon avulla sekä oppineensa kuuntelemaan kehoaan uudella tavalla. He myös arvioivat osaavansa etsiä niistä nyt voimia arkeen. Yksi vastaaja oli kaikista väittämistä eri mieltä, mutta antoi yleisarvosanaksi erinomainen 5. Kokonaisarvosana Polku 2 -ryhmälle oli 4,6 asteikolla 1-5.
Voimapolkua kehitettiin syventämällä osallistujan omaa havainnointia eri menetlmien ja harjoitteiden vaikuttavuudesta. Luonto- ja luovia harjoitteita arvotetaan erilaisten symbolien ja värikoodien avulla. Niin osallistujat kuin ohjaajatkin täyttivät omaa Voimapolkua ryhmien aikana.
Osallistujille kirjoitettiin Voimapolkua ja havaintoja hyödyntäen Hyvinvointireseptit, joissa määrättiin ”lääkkeeksi” luonnossa liikkumista ja oleilua, uintia, Sporttikortin käyttöä, läsnäoloharjoituksia, ruuanvalmistusta, näyttelykäyntejä, ideavihon käyttöönottoa, Voimapolun täyttämistä taiteillen ja kirjoittaen, verkko- ja kansalaisopiston kursseja. Kaksi osallistujaa sai harkinnanvaraista toimeentulotukea (harrasterahaa) harrastekurssia varten. Harkinnanvaraista toimeentulotukea eivät kaikki voi tai halua hakea, mikä asettaa osallistujat epätasa-arvoiseen asemaan. Useimpien taloudellinen tilanne ei mahdollista osallistumista mihinkään maksulliseen toimintaan.
Toimintamallin mallintamista jatkettiin hanketiimin työpajoissa. Polku toteutetaan kolmannen ja viimeisen kerran v. 2025, jonka jälkeen malli julkaistaan. Valmiit toimintamallit julkaistaan LUMIn kotisivuilla ja hankkeen loppujulkaisussa.
Tilaa uusimmat artikkelit sähköpostiisi.
LUMI Luonnollinen, luova minä - Polkuja hyvinvointiin 
Jätä kommentti